vakavempaa asiaa

oon siis seurustellu junpein kanssa jo jonkun aikaa, ja esimerkiksi nyt se on thaimaassa työmatkalla. junpei soitti miulle ennen kouluun lähtöä autosta missä ne oli jo ajanu pari tuntia in a middle of nowhere, että se sai ylennyksen, ja olin tosi iloinen sen puolesta,ja suunniteltiin mitä tehdään lauantaina kun se tulee takasin. vähä oli migreenin alkua mut lähdin silti kouluun koska iso kanjitesti tälle päivälle.

siinä välissä kun matkasin kotoa kouluun,tapahtu jotain. just ku istuin penkille ennen tunnin alkua, kännykkä piippas. junpei oli joutunu auto-onnettomuuteen, auto oli vetäny ympäri. pari viikkoa sitten lapsuudenystävä menetti poikaystävänsä onnettomuudessa, ja oon siitäkin niin surullinen. se aika kun ootin tietoa miten pahasti junpei loukkaantu oli hirvee, mietin samalla tuota kaverin kuolemaa ja olin iha shokissa. aloin itkee luokassa, mut onneks luokkakaverit jotka oli jo siihen tullu on niin mukavia niin ne oli heti että mikä on, si yks vei miut open luo kelle selitin tuon,si puhuin yhdelle englantia puhuvalle opelle ja se sano että voin mennä kotiin.

junpei sai onneks kyydin onnettomuuspaikalta, ja se on matkalla sairaalaan bangkokkiin tsekattavaks. jo nyt viimeistään pitäisi oppia arvostamaan rakkaita ihmisiä paljon, koska elämä eio itsestäänselvyys. kaverit suomessa,ootte tärkeitä. myös siellä ulkomailla venkuilevat.